23.5.2006

Korkeimman oikeuden ratkaisu

Asian tausta

1. Mikkelin käräjäoikeus oli 15.7. ja 6.8.2002 antamillaan päätöksillä määrännyt A:n ja B:n irtainta omaisuutta pantavaksi vakuustakavarikkoon, ja ellei se riittänyt, kiinteää omaisuutta hukkaamiskieltoon, enintään määrän, joka arvoltaan vastasi 2 850 000 euroa. A:ta ja B:tä oli epäilty todennäköisin syin törkeästä veropetoksesta. He olivat siirtäneet omaisuuttaan muun muassa lähipiirilleen.

2. Keskusrikospoliisi oli 16.7. ja 7.8.2002 pyytänyt turvaamistoimipäätösten täytäntöönpanoa.

3. Savonlinnan kihlakunnanviraston ulosotto-osaston ulosottomies oli 30.7. ja 26.8.2002 pannut turvaamistoimipäätökset täytäntöön ja tällöin soveltaen ulosottolain 4 luvun 9 §:n 4 momenttia sivuuttanut C:n, D:n, E:n, F:n sekä G:n omistukset kiinteään omaisuuteen näennäisinä.

4. C, D, E, F ja G panivat 27.9.2002 Mikkelin käräjäoikeudessa ilman osoitusta vireille täytäntöönpanoriitakanteen Kaakkois-Suomen verovirastoa vastaan. Kanteessaan he vaativat vahvistettavaksi, että he omistavat edellä tarkoitetun kiinteän omaisuuden ja että omaisuutta ei saa käyttää A:n ja B:n velkojen suorittamiseen.

5. Päätöksessään 31.12.2003 käräjäoikeus hyväksyi kanteen.

Kaakkois-Suomen veroviraston purkuhakemus

6. Kaakkois-Suomen verovirasto on hakemuksessaan vaatinut käräjäoikeuden tuomion purkamista sillä perusteella, että kannetta ei olisi pitänyt ottaa tutkittavaksi, koska verovirasto ei ollut ollut oikea vastaaja täytäntöönpanoriitaa koskevassa asiassa.

Asian arviointia

7. Asiakirjoista ilmenee, että A:n ja B:n omaisuutta on määrätty pantavaksi vakuustakavarikkoon ja hukkaamiskieltoon veroviraston vahingonkorvaussaatavan maksamisen turvaamiseksi. Vaatimukset turvaamistointen määräämisestä on tehnyt tutkinnanjohtaja.

8. Pakkokeinolain 3 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan ennen syytteen vireilletuloa vaatimuksen omaisuuden panemisesta hukkaamiskieltoon tai vakuustakavarikkoon voi tehdä tutkinnanjohtaja tai syyttäjä. Syytteen vireille tultua vaatimuksen voi tehdä syyttäjä tai itselleen tulevan korvauksen maksamisen turvaamiseksi asianomistaja. Luvun 8 §:n mukaan hukkaamiskiellosta ja vakuustakavarikosta on muuten soveltuvin kohdin voimassa, mitä ulosottolaissa ja ulosottoasetuksessa on säädetty hukkaamiskiellosta ja takavarikosta.

9. Ulosottolain turvaamistoimipäätöksen täytäntöönpanoa koskevan 7 luvun 1 - 3 §:stä seuraa, että asianosaisen puhevalta pantaessa pakkokeinolaissa tarkoitettua hukkaamiskieltoa ja takavarikkoa täytäntöön määräytyy ulosottoasioissa noudatettavien yleisten säännösten ja periaatteiden mukaan. Velkojalle kuuluvaa asianosaisen puhevaltaa ei tällöin enää käytä tutkinnanjohtaja tai syyttäjä vaan se, jonka saatavan maksamisen turvaamiseksi hukkaamiskielto tai vakuustakavarikko on määrätty. Asiaan ei vaikuta se, onko syyte rikosasiassa silloin nostettu vai ei.

10. Edellä kerrottu koskee myös tilannetta, jossa ulosottomies on ulosmitannut sivulliselle kuuluvaa omaisuutta, ja sivullinen joutuu puolustautumaan ulosmittausta vastaan nostamalla täytäntöönpanoriitakanteen joko osoituksesta tai ilman osoitusta. Tällöin vastaajaksi oikeudenkäyntiin on haastettava muun muassa se velkoja, jonka puolesta turvaamistointa on haettu ja jonka eduksi määrätyn turvaamistoimen täytäntöönpanosta asiassa on ollut kysymys.

11. Täytäntöönpanossa on ollut kysymys veroviraston saatavan maksamisen turvaamisesta. Tämän vuoksi täytäntöönpanoriitakanne on tullut nostaa verovirastoa vastaan, niin kuin on tapahtunutkin.

Johtopäätös

12. Kaakkois-Suomen verovirasto ei siten ole esittänyt hakemuksensa tueksi sellaisia perusteita, joiden johdosta käräjäoikeuden tuomio voitaisiin oikeudenkäymiskaaren 31 luvun 7 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla purkaa. Sen vuoksi Korkein oikeus hylkää hakemuksen.

Asian ovat ratkaisseet presidentti Pauliine Koskelo sekä oikeusneuvokset Kari Kitunen, Mikael Krogerus, Liisa Mansikkamäki ja Ilkka Rautio. Esittelijä Satu Saarensola.